Kategoria: Kertomukset elävästä elämästä

Hävettääkö lasten kanssa kirkossa?

Herran kurissa ja nuhteessa. Niin lapset kasvatettiin vuosikymmeniä takaperin. Kuri ja nuhde ylsi myös kirkon penkkiin. Toista se on nykyaikana, kun kiintymysvanhemmuus ja lempeä kasvatus on vallannut alaa. Älkää käsittäkö väärin. Minä olen mainitsemieni kasvatussuuntien vankkumaton puolestapuhuja. Puu-ukkojen vuoleminen nuhteellisen kirkkokäyttäytymisen jälkeen kuulostaa korviini brutaalilta, kaikenmaailman raamatullisista vitsoista nyt puhumattakaan.
Silti, klo 10 sunnuntai-aamuna minä muserrun….

Lue koko teksti Lahden Kohtaamispaikan blogista tästä linkistä. 

Joulutalo kutsuu kotiin – Case Majakkayhteisö

Syksyllä 2013 Lempäälän Majakka-yhteisön tiimi oli yhteisöjen valmennusviikonlopussa Ikaalisten kylpylässä. Tehtäväksi annettiin ideoida vielä samalle vuodelle ulospäin suuntautuva projekti. Puolessa tunnissa syntyi idea Joulutalosta.

Lempäälän seurakunnan Vanha Pappila oli kuin omiaan talon kodiksi. Yli 100 vuotta vanha ja juuri remontoitu pappila kaipasi vain hieman jouluvaloja ja havuja koristeeksi sekä isäntäväen. Innokkaita seurakuntalaisia ilmoittutuikin mukaan rakentamaan tätä Lempäälän omaa Strömsötä.

Joulutalon tarkoituksena on tarjota kodinomainen paikka rauhoittua joulun viettoon. Joka ilta on talossa musiikkia, käsitöitä, glögi ja pipari tarjoilu sekä rukoushuone käytettävissä. Lisäksi viikon aikana lämpiää joulusaunat, lauletaan kauneimmat joululaulut sekä perheiden joulupolku kiertää pihapiirissä. Ja erikoisuuksiakin on ollut tarjolla. Tänä vuonna oli mm. Usko&Tiede -keskusteluklubi teemalla ”Onko Jumala yhtä totta kuin Joulupukki”. Joskus on vietetty K18 Joulutalo goes roots -iltaa livebändin ja lautapelien merkeissä.

Evankeliumi on talossa esillä esimerkiksi seimiaiheisin käsitöin, seiminäyttelyssä, lauluissa, aarteenetsintäkilpailussa ja rukouspajassa sekä ruokoushuoneessa. Talo on myös markkina- ja tonttuvapaata vyöhykettä. Jokainen sisääntulija otetaan vastaan henkilökohtaisesti ja lämpimästi. Lähtijöille annetaan Majakka-lehti ja heitä kutsutaan myös muihin seurakunnan joulutilaisuuksiin.

Parhaita hetkiä ovat kohtaamiset ihan uusien ihmisten kanssa, jotka eivät ole seurakunnassa ennestään tuttuja tai siellä harvemmin nähtyjä. Rento ja lämmin tunnelma avaa kielenkannat tutustua, kysellä ja kertoa. Myös rukoushuoneeseen jätettyjen esirukousten määrä on pysäyttävä. Kymmenistä rukouslapuista huokuu ihmisten kaipuu rauhaan ja tasapainoon elämän moninaisten kipeyksien keskellä. Herran eteen on pysähdytty kiittämään elämän lahjoista, sekä pyytämään paranemista, eheytymistä, ihmissuhteiden selviämistä sekä uskon lahjaa niin itselle kuin toisille.

Tänä vuonna Joulutalo avasi ovensa neljättä kertaa. Talo on auki viikon ajan iltaisin, tänä vuonna itsenäisyyspäivänä koko päivän. Vuosittainen kävijämäärä on ollut keskimäärin noin 700.

Linkki Joulutalon Facebook tapahtumaan.

Evankeliumi menee eteenpäin uusien yhteisöjen kautta – Case Turun Varikko

Turun Mikaelinkirkon kivilattioilla käy vilske. Kymmenet taaperot konttaavat ja juoksevat penkkien alla ja välissä. Alkamassa on Varikkomessu, pian kolmevuotiaan Varikko-yhteisön tilaisuus. Joka toinen sunnuntai-ilta järjestettävä jumalanpalvelus kokoaa sanan ja sakramentin ääreen 80–130 henkeä.

Kirkon etuosassa flyygelin vieressä istuu pian lääkäriksi valmistuva Matias Pehkonen. Syksyllä Varikkomessun bändissä aloittaneella miehellä on kädessään kitara, josta pian lähtee ilmoille messun avauskappaleen soinnut.

Vielä viime kevääseen asti Pehkonen oli vaimonsa kanssa ollut mukana Kansan Raamattuseuran toiminnassa, mutta samalla etsinyt kokonaisvaltaisempaa yhteisöä tai seurakuntaa. Juuri KRS:n kontaktien kautta he keväällä löysivät tiensä Varikkoon. ”Heti ensimmäisen Varikkomessun jälkeen tunsimme, että tähän yhteisöön haluamme sitoutua”, Pehkonen muistelee. ”Messussa oli hyvä olla. Musiikki oli jotenkin elävää ja ylistykselle oli oikeat lähtökohdat”, kitaristi kertoo viitaten ylistystä edeltäneeseen rippiin.

Alkuinfojen ja -rukouksen jälkeen lapset haetaan omiin ohjelmiinsa. Eri ikäisille lapsille on omat pyhäkoulunsa, ja tämä saa kiitosta myös Pehkoselta: ”Varikossa on mukana paljon perheitä, ja yksi syy sille on varmasti se, että lapsille on omaa, ohjattua tekemistä.”

Ehtoollisen aikaan alttarille astuu siihen asti penkissä istunut mies (messun alussa hän on kiinnittänyt konttaavan lapsen irrottaman videoprojektorin johdon takaisin paikalleen, mutta tästä ei vielä ole voinut päätellä hänen olevan koko yhteisön ainoa palkattu työntekijä). Ehtoollista jakamaan tullut pappi on nimeltään Pyry Winter. Hänen missionsa tehdä itsensä tarpeettomaksi on päässyt jo näin pitkälle.

Hänen näkynsä puolestaan voisi tiivistää kolmeen sanaan: kutsua, varustaa ja lähettää. Halu luoda yhteisö mikä ei perustu tilaisuuksiin vaan yhdessä kasvamiseen lähti liikkeelle Winterin perheen ruokapöydän äärestä.
”Homma lähti liikkeelle siitä, että kutsuimme ihmisiä syömään, jaoimme näkyä ja rakensimme luottamusta. Elämässä kannattaa satsata ihmisiin. Jumalan valtakunta rakentuu ihmissuhteiden varaan.”

Winterin puhuessa ajatuksissa vilahtelevat kuvat ja kertomukset ensimmäisen seurakunnan ajalta, jolloin kokoonnuttiin ihmisten kodeissa ja jokaisella oli jotain annettavaa, kullakin lahjojensa mukaan. ”Opetuslapseuttaminen ja valtuuttaminen ovat vastuun ja vapauden antamista tavallisille ihmisille. Nuorta sukupolvea ei voi pakottaa edellisen polven kulttuuriin. Työntekijävetoinen seurakuntamalli toimi 100 vuotta sitten, muttei toimi enää.”

Varikon ydinajatukseen kuuluu, että seurakunnan tai yhteisön, pienryhmän tai kristityn ei tule olla vain itseään varten. ”Kun kysymme, mitä voimme antaa, olemme palvelemassa ja toisia varten”, Winter tiivistää. ”Kristityn elämän ytimessä on palvelu. Näen ihmisten lahjoja ja rohkaisen ja kannustan heitä. Haluan nähdä, että seurakuntalaiset kukoistavat.”

Messun päätteeksi iltapalaa nautitaan kirkkosalin etuosassa. Perinteisesti kirkollisten tilaisuuksien jälkeen kysytään, oliko tilaisuus onnistunut. Pyry Winter ei kysy. Hänelle tärkeämpi kysymys on, onnistuivatko ihmiset? ”Seurakuntaelämä on kovin toiminta- ja kokouskeskeistä. Monesti tuntuu siltä, että se on eräänlainen ohjelmatoimisto joka tulee yhteen vain järjestääkseen tilaisuuksia. Oma näkyni seurakunnasta on, että se voisi elää yhdessä tätä elämää toteuttaen Jumalan antamaa lähetyskäskyä. Yhteisestä elämästä ja rukouksesta nousee kyllä myös tilaisuudet ja niiden toteutus, mutta niiden järjestäminen ei ole olemassaolomme syy.”

Pastori haluaisi, että käyttäisimme tilaisuuksia saadaksemme ihmiset onnistumaan, ei ihmisiä saadaksemme tilaisuudet onnistumaan.
”Lisäksi meidän tulee rohkaista ihmisiä mokaamaan. Silloin näemme ettei seurakunta ole täydellisten porukka, ja toisaalta juuri virheistä oppii parhaiten ja tapahtuu kasvua”, hän lisää.

Tällaiseen yhteisöön Matias Pehkosenkin oli helppo lähteä mukaan. ”Oma päätös sitoutumisesta toi mukanaan sen, että esimerkiksi ihmissuhteisiin uskalsi panostaa.”

”Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että saan olla tässä mukana.”

Teksti ja kuva: Erne Hakala.