Materiaalipankki

Johtajuus

Edellä on puhuttu paljon johtajuudesta, ja se on ollut tarkoituskin, sillä johtajuus on yhteisön rakentamisessa hyvin tärkeä asia. Ei ole yhteisöllisyyttä ilman johtajuutta. Ihminen on luotu sellaiseksi, että valta aina jakautuu, kun paikalla on kaksi tai kolme. Tätä vastaan voi toki kapinoida, mutta Jumalan asettamaa periaatetta ei voi rikkoa. On siis parempi hyväksyä ihmisen ja ihmisyhteisön lainalaisuudet.

Valta sinänsä ei ole hyvä eikä paha asia, vasta sen käyttö ratkaisee. Siksi seurakunnassakaan ei tulisi pelätä johtamista. Jeesus ei pelännyt sitä. Hän oli opetuslapsijoukkonsa kiistaton johtaja. Lähtönsä tullessa ajankohtaiseksi hän huolehti vielä, ettei kaikki kaadu valtataisteluun ja asetti Pietarin opetuslapsijoukon johtajaksi. Vallan todellisuus näkyy muuallakin Raamatussa. Itse asiassa Raamattu on kirja vallankäytöstä ja johtajuudesta. Lähestulkoon kaikki Raamatun sankarit ovat johtajia. He ovat kuninkaita, profeettoja, kansanjohtajia, apostoleja, sotapäälliköitä, pappeja jne. He ovat Jumalan valitsemia johtajia, joiden kutsumuksena on käyttää saamaansa valtaa oikein. Osa heistä toimii oikein, osa ei. Väärinkäytökset eivät kuitenkaan kumonneet Jumalan kutsua.

Yhteisö syntyy johtajan ympärille

Valta ja johtajuus ovat myös yhteisöllisessä seurakunnassa avainasemassa, sillä yhteisö syntyy aina johtajuuden ympärille. Voi jopa sanoa, että yhteisö syntyy johtajan ympärille. Siksi yhteisöä synnytettäessä kaikki lähtee siitä, että joku ottaa vastuun, alkaa johtaa muita ja muodostaa näin yhteisön ympärilleen. Tämä on aivan luonnollista ja raamatullista eikä siinä ole mitään pelättävää tai epäkristillistä. Tosiasia näet on, että ilman johtajaa koko yhteisöä ei synny.

Edellä sanotusta seuraa, että ensimmäinen asia, jota yhteisön perustajan täytyy alkaa työstää, on oma johtamistaito, sillä kunkin johtamiskyvyn suuruus asettaa rajan sille kuinka suuren yhteisön hän pystyy synnyttämään. Jos yhteisön perustajalla on vain vähän vaikutusvaltaa ja johtamiskykyä, hän pystyy kokoamaan vain pienen yhteisön. Jos taas hänen kykynsä on suuri ja hän suostuu sitä koko ajan kehittämään, ei hänen vetämänsä yhteisön koon kasvulle ole olemassa kattoa. Euroopassa ja maailmalla on esimerkkejä tuhansien aktiivijäsenten yhteisöistä. Ala siis kehittää johtamistaitoasi määrätietoisesti. Mene johtamiskoulutukseen, lue alan kirjallisuutta ja etsi itsellesi mentori, joka voi auttaa sinua kasvamaan johtajana.

 

Ongelmana etäisyyden pitäminen

Suomalaista johtamiskulttuuria vaivaa eräs ongelma, joka on varsinkin seurakunnissa saanut paljon pahaa aikaan. Meillä on perinteisesti painotettu sitä, että johtajan täytyy pitää tietty etäisyys johdettaviin, muuten hän menettää johtajan arvovallan. Mielestäni juuri mikään ei voisi olla kauempana totuudesta, varsinkin kun yritetään johtaa vapaaehtoisia. Heidän kanssaan pahin virhe on juuri etäisyyden pitäminen. Se ei toimi, koska vapaaehtoisten kanssa johtajuus ei voi perustua ulkoiseen kuriin, vaan johtajan täytyy synnyttää ihmisissä sisäinen halu seurata häntä. Se taas ei onnistu, ellei johtajan ja johdettavien välille synny tunnesuhdetta.

Siksi yhteisön johtaminen on aloitettava siitä, että johtaja pyrkii pääsemään ydinryhmänsä kanssa niin lähelle kuin mahdollista. Työntekijän status luo aivan riittävän pohjan johtajuudelle ja suomalaisessa kulttuurissa virallista asemaa haastetaan hyvin nihkeästi. Pikemminkin ongelmana on se, että esimerkiksi papit nostetaan liian helposti jalustalle. Heitä kyllä kritisoidaan, mutta vain harvoin seurakuntalaiset todella haastavat heidät valtataisteluun. Siksi työntekijän on turvallista tulla alas jalustaltaan ja asettua samalle tasolle vapaaehtoisen kanssa. Vaikutusvalta ei siitä heikkene, päinvastoin.

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Näky