Avainsana: näky

Näystä tavoitteisiin

Selkeän ja innostavan näyn muodostamisen jälkeen varsinainen työ vasta alkaa. Vaikka toki hyvä näky alkaa melkein itsestäänkin toteutua, mikäli ihmiset sisäistävät sen, tarvitaan kuitenkin johtajuutta ennen kuin näky alkaa muuttua pitkäjänteiseksi toiminnaksi. Tässä prosessissa auttaa selkeä tavoiteasettelu.

Käytännössä hyvän visiolausekkeen ja tavoitteen erottaminen on hankalaa. Sama koskee mission ja vision välistä suhdetta. Se mitä aiemmin nimitimme näkylausekkeeksi, on monissa tapauksissa samalla missiolauseke, sillä se ilmaisee yhteisön tarkoituksen. Tärkeintä ei nyt ole loistaa johtamistaidon kursseilla oikeilla käsitemäärittelyillä, vaan luoda suuntalinjoja seurakuntayhteisön perustaksi. Lyhyesti määriteltynä tavoite on vision käytännöllinen sovellus. Hyvä tavoite muuttaa yleisluontoisen tulevaisuuden kuvan konkreettisiksi välietapeiksi, joiden kautta tavoitetilaan päästään ikään kuin vaihe kerrallaan.

Tavoitteita koskevat pitkälle samat kriteerit kuin näkyäkin, mutta tavoitteen kohdalla korostuu yksiselitteisyys ja konkreettinen mitattavuus. Mitattavuuteen liittyy tavoitteen tärkeä ulottuvuus eli aikasidonnaisuus. Tavoite piirtää takarajan, johon mennessä asia pitää olla hoidettu. On hyvä asettaa sekä lyhyen että pitkän tähtäimen deadlineja. Kannattaa myös määritellä selkeästi, kuka on vastuussa tavoitteen toteutumisesta. Ilman näitä konkreettisia mittareita ja vastuita tavoitteet jäävät vain hyviksi aikomuksiksi ja ovat siten hyödyttömiä.

Esimerkiksi erään yhteisöni visiolausekkeen yksi osa oli rakentaa seurakuntaa, joka on kuin hyvä perhe. Lausekkeen alla oli selitetty tätä tarkemmin ja siinä puhuttiin mm. keskinäisestä välittämisestä ja hyväksyvästä ilmapiiristä.

Miten tällainen yleisluontoinen näky muutetaan tavoitteiksi? Vaikkapa miettimällä ensin, mitkä tekijät edesauttavat perheenomaisen ilmapiirin syntymistä. Vastaukseksi voisi kelvata esimerkiksi se, että ihmiset tuntevat toisensa ja erilaisuutta arvostetaan. Tästä voidaan sitten johtaa jokin konkreettinen tavoite, vaikkapa että puolen vuoden kuluttua olemme luoneet systeemin, jossa jokainen uusi kävijä kohdataan henkilökohtaisesti ja valitaan hankkeelle vastuuhenkilö. Tai tavoitteeksi asetetaan, että vuoden kuluttua yhteisömme ilmapiiri on hyväksyvämpi erilaisuutta kohtaan.

Ensimmäinen tavoite on selkeä, sillä sen mittaaminen on periaatteessa helppoa. Voimme seurata, kuinka moni uusista kävijöistä osallistuu uusien iltoihin ja miten ne auttavat ihmisiä pääsemään porukkaan. Jälkimmäisessä esimerkissä mittaaminen on haastavaa, mutta ei ehkä aivan mahdotonta. Voidaan esimerkiksi tehdä kysely, jossa asiaa selvitetään. Jälkimmäinen tavoite on kuitenkin sen verran epämääräinen, että se saattaa helposti jäädä hurskaaksi toiveeksi. Parempi olisi yrittää muotoilla se konkreettisemmaksi, kuten seuraavassa esimerkkilauseessa: ”Vuoden kuluttua ainakin yhdellä toimintaan osallistuvalla miehellä on pitkä tukka”.

Tavoitteisiin liittyy hengellisessä kontekstissa se vaikeus, että kuinka pitkälle tavoitteita voi asettaa määrällisien kriteerien mukaan. Raamatussa sanotaan, että Jumala antaa kasvun. Tarkoittaako tämä, että määrällisiä tavoitteita ei voi asettaa ollenkaan, tai jos asetetaan, niin niillä mitataan Jumalan tehokkuutta? Mielestäni vastaus on periaatteessa kyllä. Emme voi asettaa sellaista tavoitetta kuin että ensi syksyn aikana toiminnassamme tulee kymmenen ihmistä uskoon, sillä sen toteutuminen ei ole ihmisten toiminnasta kiinni (vaikka toki tietty korrelaatio onkin havaittavissa). Onkin parempi asettaa lähinnä laadullisia tavoitteita ja luottaa siihen, että korkean laadun myötä myös määrät alkavat vääjäämättä kasvaa. Tästä aiheesta suosittelen lukemaan lisää Christian A. Schwarzin kirjasta Maalaa maailmasi – seurakunnan luontainen kehitys.

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Ihmissuhteiden synnyttäminen

Millainen on toimiva näky?

Näkyjä on monenlaisia mutta toimivan vision ominaispiirteet voidaan kiteyttää muistisanalla RYTMI. Sana muodostuu onnistuneen näyn ominaispiirteiden alkukirjaimista:

R – realistinen

Kuuntelin kerran erään johtamiskoulutuksen tauolla, kun innokkaan tuntuinen mieshenkilö selitti näkyään. En ole ihan varma, ymmärsinkö asian oikein, mutta idea oli kiteytettynä, että pieni porukka suunnitteli tavoittavansa koko maailman parissa vuodessa. Ainoa ehto oli, että Jumala lähettää herätyksen.

Uskovaisten piireissä on paljon tämänkaltaista haihattelua. Ajatuksen taustalla on kaiketi vanha viisaus, jonka mukaan Jumalan antama näky on suurempi kuin mihin ihminen yksin pystyy. Näin onkin – Jumala on suurten näkyjen Jumala. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala olisi epärealistinen. Hänen antamansa näky on toki suurempi kuin mihin kukaan yksittäinen ihminen pystyy, mutta yleensä sen toteutuminen ei edellytä luonnon lakien rikkomista, ainakaan jatkuvasti.

Meidän on työskenneltävä tämän maailman lainalaisuuksien puitteissa ja oltava realistisia, vaikka sydämessä palaisikin idealismin tuli. Joku saattaa kuitenkin ajatella, että tarpeeksi iso näky luo innostusta. Näin onkin, kunhan pysytään jälleen realismin rajoissa. Epärealistinen näky lähinnä uuvuttaa, kun sen perässä juostessa ei koskaan koeta onnistumisia.

Y – ymmärrettävä

Joskus seurakuntien visiot ovat niin teologisesti ladattuja, ettei niitä voi ymmärtää ilman tohtorin tutkintoa. Taustalla on työskentelytapa, jossa jokainen on halunnut lisätä näkyyn oman erityispainotuksensa. Näin syntynyt komiteanäky on riviseurakuntalaiselle pelkästään viisaalta kuulostava litania, jolla ei ole käytännön elämän kanssa mitään tekemistä.

Habakukin kirjan määritelmä näylle on edelleen ajankohtainen: ”Kirjoita näky niin selvästi tauluihin, että sen voi vaivatta lukea” (Hab 2:2). Vanhassa käännöksessä puhuttiin juostessa lukemisesta, mikä oli kyllä mielikuvana erittäin osuva. Nykyaikana hyvä esikuva voisivat olla iltapäivälehtien lööpit. Niissä on iskevyyttä ja selkeyttä siinä määrin, että ne voi lukaista vaikka bussiin juostessaan.

Asian ydin on, että näyn pitää olla niin selkeästi määritelty ja ilmaistu, että kuka tahansa voi ymmärtää sen yhdeltä istumalta. Tämä on tärkeää siksi, että mikäli näky ei iskostu ihmisten tajuntaan, se ei muutu käytännöksi. Mielestäni erittäin osuva esimerkki tästä on presidentti Kennedyn kuuluisa visio: ”viemme ihmisen kuuhun ja tuomme hänet elävänä takaisin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä” – kysyttävää?

T – toiminnallinen

Näyn tarkoitus on haastaa toimintaan, siksi se ei voi olla vain teologinen julistus, vaan siinä pitää olla tekemisen meininki.

M – mitattavissa

Tämä määritelmä koskee ehkä enemmän tavoitteiden asettamista, mistä puhutaan tuonnempana. Kuitenkin myös hyvän näkylausekkeen on hyvä antaa niin selkeä visio, että pystytään sanomaan, onko se saavutettu vai. Muussa tapauksessa ei puhuta visiosta vaan mainoslauseesta.

Seurakuntien kohdalla on mittaamisen suhteen aivan erityisiä ongelmia verrattuna vaikkapa liikeyrityksiin. Miten mittaamme Pyhän Hengen työtä keskuudessamme? Tai mikä on uskon määrän mittayksikkö? Vaikka emme pysty mittaamaan suoranaisesti ihmisten hengellistä tasoa, voimme kuitenkin luovasti ajatellen luoda mittareita, joista näemme työmme edistymisen. Tällaisia mittareita voisivat olla esimerkiksi kävijöiden ja vapaaehtoisten määrä, ryhmän innovatiivisuus, rukoushetkiin osallistuvat, keskeisten vastuunkantajien vaihtuvuus, tyytyväisyyskyselyt jne.

I – innostava

Näyn on tarkoitus sytyttää. Se piirtää ihmisten mieliin kuvan siitä, kuinka asiat voivat muuttua paremmiksi, jos vain teemme työtä niiden eteen. Innostavuus on toiminnan kannalta ensiarvoista, koska vain tunteet saavat ihmisen liikkeelle. Kukaan ei syty pelkästään järkisyihin vetoamalla – tarvitaan hengen paloa. Tarvitaan inspiraatiota, joka sytyttää sydämet ja joka liikuttaa koko kehoa.

CASE – Varikko-yhteisön näkyprosessi

Kaikissa johtamissani yhteisöissä on toteutettu jonkinlaiset näkyprosessit niiden elinaikana. Tyyli ja tekniikka prosessin läpiviemiseen ovat vaihdelleet voimakkaasti. Joskus näky on syntynyt parin kokoontumisen seurauksena, joskus taas siihen on käytetty enemmän aikaa. Yleisen suosituksen mukaan näkyprosessi kestää noin puoli vuotta. Kovin paljon pitempi prosessi uuvuttaa ja lyhyempi jää torsoksi.

 

Viimeisin näkyprosessi Varikko-yhteisössä kesti noin viisi kuukautta, mikä oli juuri ja juuri riittävä aika. Tuossakin ajassa ehti jo turhautuneena miettiä, valmistuuko näky koskaan, mutta lopulta asiat kirkastuivat. Prosessi alkoi sisäisenä tuntemuksena, että vanhaa näkyä pitäisi vähintäänkin päivittää. Vanha näky oli liian monimutkainen eikä se tuottanut sellaista innostusta kuin näyn pitäisi. Niinpä päätimme pyhittää koko kevään rukoukseen ja uuden näyn etsimiseen.

Seurakuntalaisten ideat

Käytännön toimet alkoivat kahdella koko yhteisöä koskevalla tilaisuudella. Ensimmäinen oli erityisesti tällaiseksi mainostettu rukousilta ja toinen oli messu, jonka saarnan paikalla oli näyn työstämistä. Rukousillassa puhuimme aluksi lyhyesti näystä ja uuden suunnan tarpeesta. Sen jälkeen rukoilimme ja kuuntelimme Jumalaa ryhmissä. Lopuksi kävimme antoisan kierroksen, jossa jokainen ryhmä kertoi, millaisia ajatuksia Jumalan kuuntelemisesta ja ryhmäkeskustelusta oli syntynyt ja kirjasimme kaiken muistiin. Itselleni tämä rukoushetki oli tärkeä, sillä ”kuulin” sisäisen äänen sanovan ”a platform for creativity”. Ihmettelin, miten se mahtaa liittyä seurakuntaan, enkä ymmärtänyt sitä vielä kunnolla.

Vision valmistuttua käsitin lauseen paremmin. Seuraavalla viikolla järjestetyssä messussa saarnan paikalla oli seurakunnan kuuleminen. Kerroin taas lyhyesti uuden näyn tarpeesta ja pyysin ihmisiä keskustelemaan pareittain siitä, mihin suuntaan heidän mielestään Varikkoa tulisi kehittää. Tämä tehtiin jälleen lyhyen kuuntelun jälkeen. Sitten pyysin ihmisiä tulemaan eteen kertomaan haaveistaan koko seurakunnalle ja samalla asiat kirjattiin fläpille kaikkien nähtäväksi. Yllätyin, kuinka innokkaasti ihmiset kertoivat ajatuksiaan. Kynä sauhuten sain kirjattua monta fläppipaperillista ajatuksia.

Leirityöskentelyä

Seuraavassa vaiheessa lähdimme johtoryhmän kanssa viikonloppuleirille työstämään seurakunnalta kerättyjä ideoita. Rukoilimme ja vietimme mukavaa leirielämää sekä sen ohessa työstimme muistiinpanoja seurakunnan kuulemistilaisuuksista. Aloitimme prosessin edellä kuvatulla tutustumismatkalla Raamatun seurakuntanäkemyksiin. Luimme evankeliumeja ja muita Uuden testamentin kirjoja ja pyrimme ymmärtämään seurakunnan idean uudella tavalla. Sen jälkeen palasimme ideapapereihin ja yritimme rukouksen hengessä poimia niistä ne asiat, jotka heijastavat Raamatun seurakuntanäkyä parhaiten. Työskentelyn kautta saimme kokoon vajaa kymmenkunta ydinajatusta.

Leirin jälkeen pidimme muutaman johtoryhmän kokoontumisen, joissa työstimme listaa eteenpäin. Tämän lisäksi kukin johtoryhmäläinen prosessoi asiaa itsekseen, samoin pastorit. Lopulta monipolvisen työskentelyn tuloksena näky alkoi hahmottua.

Uusi näky innosti

Lopullinen koetinkivi kevään prosessille oli leiri, jonka teemana oli uusi näky. Esittelimme leirillä vision kaikille ja sen jälkeen työstimme sen osa-alueita kanavissa. Oikeastaan koko leiri oli suunniteltu uuden vision pohjalta siten, että kaikkien leirin tapahtumien piti heijastaa vision tavoitteita. Itselleni tämä leiri oli vahva todiste toimivan näyn voimasta. Heti kun visio oli esitetty, porukan motivaatiotaso alkoi nousta. Leirin päätyttyä useimmat, elleivät peräti kaikki mukana olleet olivat ”liekeissä” ja halusivat päästä toteuttamaan näkyä.

Esitelty näkyprosessi ei ollut mikään oppikirjamalli. Itse asiassa monet asiat tehtiin toisin kuin viisaammat neuvovat. Lopputulosta voi silti pitää sikäli onnistuneena, että se sytyttää ja luo yhteisen tahtotilan, kuten hyvän vision tuleekin. Alusta lähtien vahvana ollut tahto kuunnella Jumalaa prosessin aikana oli myös hyvä piirre. Seurakunnan näky ei saa olla puhtaasti ihmisviisauden varassa rakennettu. Siinä täytyy olla kaikuja Jumalan sydämeltä. 

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Näystä tavoitteisiin

Näky

Näyn löytäminen

Nuorempana tapasin lähteä kaverin kanssa ajelemaan autolla ilman päämäärää. Jokaisessa risteyksessä heittimme kolikolla kruunaa ja klaavaa, minne käännymme. Reissaamisessa oli kyllä seikkailun makua, mutta lopulta päädyimme aina jollekin metsätielle umpikujaan. Näin käy, jos ei suunnittele reittiä. Jos johtajana vie joukkonsa umpikujaan, ei enää ole johtaja. Johtajuuden tärkein yksittäinen elementti on näky. Ilman näkyä ei ole johtajuutta, korkeintaan hallintoa.

Sain tästä hyvän kokemuksen, kun olin veneretkellä parin voimakastahtoisen kaverin kanssa. Yleensä en ollut joukon johtaja, vaan jäin useimmiten päätöstilanteissa alakynteen. Eräänä yönä ajauduimme eksyneinä pimeässä johonkin saareen ja majoituimme. Aamulla heräsin ennen muita ja aloin huvikseni tutkia karttoja. Päättelin, mihin olimme yöllä ajautuneet. Niinpä kun muut heräsivät, minulla oli valmis suunnitelma, miten pääsisimme takaisin reitillemme. Olin automaattisesti joukon johtaja.

Miksi näkyä tarvitaan?

Näyllä on monia määritelmiä:

* Näky on innostava mielikuva siitä, miten asiat voisivat olla tulevaisuudessa.

* Näky on Jumalan antama selkeä kuva paremmasta tulevaisuudesta. Sen avulla ihminen alkaa uskoa, että hän ei ainoastaan voi vaan hänen pitää alkaa toteuttaa sitä.

* Näky on organisaation julkisesti täsmennetty näkemys siitä, millaiseksi se haluaa tulla.

Tässä yhteydessä näyllä tarkoitetaan innostavaa kuvaa siitä, millaiseksi rakenteilla oleva yhteisö voisi tulla. Johtajalla pitää olla tällainen tulevaisuudenkuva mielessään, muuten hän ei tiedä, mitä hän on tekemässä ja toiminta on vain epämääräistä puuhastelua. Mutta se, että näky on johtajan mielessä, ei vielä riitä. Näyn täytyy olla myös ydintiimin mielissä ja parhaassa tapauksessa se piirtyy jokaisen seurakuntalaisen mieleen. Siksi näkyä on parasta etsiä yhdessä. Sanon tarkoituksella etsiä, sillä seurakunnan näky tulee viime kädessä Jumalalta ja se löydetään. Näky on paitsi tärkeä, myös hyödyllinen. Sillä on monia seurakuntaelämää virvoittavia vaikutuksia.

Sitouttaminen

Ensinnäkin näky sitouttaa. Ihmisten on hyvin vaikea sitoutua rakentamaan seurakuntaa, jos heillä ei ole käsitystä, millainen siitä tulee. Tilanne on kuin bussipysäkillä. Harva meistä nousee bussiin, josta ei tiedä, mihin se on menossa. Kukapa siis tuhlaisi kallisarvoista aikaansa seurakuntaan, joka ei tiedä, mitä se on tekemässä.

Innostus ja yhteishenki

Toiseksi näky luo innostusta ja yhteishenkeä. Kun kaikilla toimijoilla siintää mielessään Unelmien Seurakunta, tuntuu yksittäisten tehtävien suorittaminen mielekkäämmältä. Kahvin keittäminenkin saa uuden merkityksen, kun ymmärtää, että kahvittelu on elintärkeä osa yhteisöllisyyttä ja siten toimivan seurakunnan perustaa. Sama koskee tietenkin kaikkia muitakin tehtäviä. On motivoivaa työskennellä yhteisen päämäärän eteen.

Voimavarojen keskittäminen

Kolmanneksi näky auttaa keskittämään voimavarat oleelliseen. Hyvässä porukassa syntyy monenlaisia ideoita, mutta jos niitä kaikkia aletaan toteuttaa, ajaudutaan mahdottomuuksiin. Näky auttaa karsimaan turhia projekteja ja keskittämään vähäiset voimavarat siihen, mikä on oleellista.

Karsiminen

Ja vielä neljänneksi näky karsii väkeä, sillä osa ihmisistä ei innostu siitä ollenkaan ja lähtee pois. Tämä saattaa aluksi tuntua pahalta, mutta pitkän tähtäimen tulos on näin parempi. Olen kuullut lukemattomista seurakunnan uudistusprojekteista, joiden alkuvaiheessa osa porukasta on lähtenyt ovet paukkuen pois, koska uusi näky on tuntunut vieraalta. Pitkällä tähtäimellä seurakunnan koko on kuitenkin moninkertaistunut selkeän näyn ansioista.

Näky on hyvin Raamatullinen asia, ei suinkaan bisneskonsulttien keksintöä. Kaikilla Raamatun keskeisillä johtajilla oli selkeä näky siitä, mitä Jumala halusi heidän tekevän. Mooseksella oli näky viedä kansa Egyptin orjuudesta luvattuun maahan. Daavidilla oli näky perustaa Israelin valtio ja nujertaa sen viholliset. Jeesuksella oli näky julistaa Israelin ”kadonneille lampaille” Jumalan valtakuntaa sanoin ja teoin sekä valmentaa opetuslapsia jatkamaan työtä hänen kuolemansa jälkeen. Paavalilla oli näky julistaa evankeliumia Rooman valtakunnassa ja perustaa sen keskeisimpiin kaupunkeihin seurakuntia. Paavali kirjoittaa vielä, että hän ei taistele ”ilmaan hosuen” vaan suunnitelmallisesti. Hän teki jo hyvissä ajoin etukäteen teki suunnitelmia siitä, miten voisi toteuttaa näkynsä mahdollisimman tehokkaasti ja kattavasti.

Näkyä voi työstää monella tavalla eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. On kuitenkin kaksi asiaa, jotka ovat välttämättömiä seurakunnan näyn etsimisessä. Ensimmäinen on Jumalan tahdon etsiminen ja toinen on ihmisten kuunteleminen. Mikäli et tiedä parempaa näyn työstämismetodia, voit kokeilla seuraavaa prosessia soveltuvin osin. (Prosessin idea perustuu Rick Warrenin kirjaan Päämäärätietoinen seurakunta.)

NELJÄ ASKELTA KOHTI NÄKYÄ

1. askel: Etsikää seurakunnan tarkoitus Raamatusta

Seurakunta ei ole ihmiskeksintöä, eikä meillä ole oikeutta nimittää mitä tahansa toimintaa seurakunnaksi. Raamatun mukaan Kristus itse rakentaa kirkkonsa ja hän myös pitää siitä huolta. Seurakunta on siis Herran projekti. Siksi meidän tulee rakentaa sitä Raamatussa annettujen suuntaviivojen mukaisesti. Kyse on vähän kuin franchising-firmasta. Meillä on Jeesukselta saatu lisenssi, mutta ehtoihin kuuluu, että toimimme tiettyjen sääntöjen puitteissa. Seurakunnan formaatti ei kuitenkaan onneksi ole yhtä tiukka kuin monikansallisella pikaruokaketjulla, joten tilaa luovuudellekin on.

Näkyä etsiessänne ehdotan, että aloitatte ydinryhmän kanssa tutkimalla Uutta testamenttia. Viettäkää ensin kunnolla aikaa yhteisessä rukouksessa. Olkoon rukouksenne nöyrä halu etsiä Jumalan tahtoa seurakuntaa rakentaessanne. Seuraavaksi viettäkää aikaa lukien Uuden testamentin keskeisiä opetuksia seurakunnasta. Kyselkää, mitä Jeesus opettaa seurakunnasta. Mitä alkuseurakunnan kuvaukset Apostolien teoissa puhuvat siitä? Mitä Paavali ja muut kirjeiden kirjoittajat opettavat seurakunnan ideasta? Miettikää näiden kohtien äärellä vastauksia kysymyksiin: Mikä seurakunta on? Miksi Jumala on antanut meille seurakunnan? Mikä tai mitkä ovat seurakunnan tehtävät? Näiden ja muiden hyödyllisten kysymysten kautta teille pitäisi alkaa hahmottua Raamattuun istutettu idea seurakunnasta.

Pyrkikää lopuksi vielä tiivistämään kaikki noin kymmenellä ranskalaisella viivalla.

Muistan, kuinka innoittavaa oli tehdä tätä työvaihetta nuorten aikuisten porukalla. Jo pelkästään se, että luimme Jeesuksen toimintatavoista ja kehotuksista opetuslapsilleen, kouraisi syvältä koko ryhmää. Mestarin sanoissa on jotakin niin alkuvoimaisen väkevää, että jos seurakunnan rakentamisen motivaatio ei tällä metodilla ala nousta, niin ei sitten millään.

Työskentelyyn sopivia raamatunkohtia ovat mm. seuraavat:

Matt 9:35-38, Luuk 4:16-19, 43-44, Joh 10:14-16,  Joh 13:3-5, 12-15, Room 12:4-8, Ef 2:19-22, Ef 4:11-16, 1 Piet 2:9-10, Apt 2:42-47, 4:32-35, 5:42-6:1-7, Kol 3:12-17, 1 Tess 5:11-15, Hepr 10:24-25, Matt 5:13-16, 11:28-30, 16:16-19, 18:19, 22:35-40, 25:34-40, 28:18-20, Mark 10:43-45 , Joh 13:34-35.

2. askel: Selvittäkää kohderyhmän tarpeet ja erityispiirteet

Seuraava askel on pyrkiä hahmottamaan toimintanne keskeisin kohderyhmä ja ymmärtämään sen tarpeita. Nuorten aikuisten osalta meillä on Suomessa hyvä tilanne, sillä tätä ryhmää on tutkittu paljon. Näistä tutkimuksista saa varsin selkeän kuvan nuorten aikuisten tarpeista ja erityispiirteistä.

Eräs käytännön idea kootun informaation työstämiseksi on luoda mielikuvitushenkilö, jossa tiivistyvät kohderyhmän keskeiset piirteet. Se tarkoittaa, että kokoatte eri tietolähteiden ja omista kokemustenne pohjalta listan ominaisuuksista, jotka ovat tavanomaisia tai tyypillisiä kohderyhmänne keskivertoedustajalle. Kukaan ei tietenkään ole kaikin puolin luomuksenne kaltainen, mutta prosessi auttaa kiteyttämään oleellisia asioita. Määritelkää ainakin tällaisia asioita: ikä, perhetilanne, asumismuoto, tulotaso, harrastukset, musiikkimaku, suhde hengellisiin asioihin, haaveet, pelot, ongelmat ja odotukset, pelot, jotka liittyvät seurakuntaan. Henkilöstä on hyvä tehdä myös kuva ja antaa vielä nimikin, näin asia konkretisoituu ja jää paremmin mieleen.

3. askel: Luokaa kombinaatio

Seuraavaksi on vuorossa näyn kokoaminen ja kiteyttäminen. Tämän vaiheen yksinkertainen kysymys on, miten seurakunnan idea parhaiten toteutuisi luomanne mielikuvitushenkilön näkökulmasta katsottuna. Millainen seurakuntayhteisömme tulisi olla, jotta Raamatun kuvaama seurakunnan idea ja tavoitteet toteutuisivat kohderyhmäämme kuuluvan henkilön kohdalla? Käykää tätä keskustelua avarassa ilmapiirissä ja rukoilkaa myös paljon. Uskon, että vähitellen mieliinne – ja fläppitaululle – alkaa muodostua lista keskeisistä asioista, joita haluatte seurakunnassanne olla edistämässä.

Aluksi on hyvä kirjata kaikki esille nousevat asiat, mutta prosessin edetessä listaa on syytä karsia, kunnes jäljellä on vain viitisen kaikkein oleellisinta asiaa. Kootkaa näistä asioista tiivis kuvaus siitä, millaista seurakuntaa haluatte rakentaa.

Viimeistelkää vielä lopuksi työstämänne kuvaus sellaiseen muotoon, että muidenkin on se helppo ymmärtää ja muistaa. Muotoilussa pitäisi välttää kaikkea paperinmakuista, sillä näyn olisi tarkoitus olla innostava. Ilman onnistunut muotoilua kukaan ei ymmärrä visiota ja se jää vain julkilausumaksi.

4. askel: Kommunikoikaa tehokkaasti ja jatkuvasti

Viimeinen vaihe näyn työstämisessä on sen välittäminen kaikille. Tämä on kriittinen kohta, sillä hyväkään näky ei toimi, ellei sen kommunikointi onnistu. Näyn viestittäminen seurakunnalle on jatkuva projekti. Yksi tiedotustilaisuus ei vielä auta, vaan näkyä on iskostettava ihmisten mieliin uudestaan ja uudestaan. Amerikkalainen pastori Bill Hybels käyttää sanontaa ”näky vuotaa”. Se kuvaa hyvin, mitä tapahtuu ilman jatkuvaa toistoa. Ihmiset yksinkertaisesti unohtavat näyn.

Tuo näkyä esille monella tavalla, luovasti. Näyn osa-alueista on hyvä pitää saarnoja. Niitä voi käsitellä pienryhmissä. Sen voi laittaa sähköpostien alkuun, esitteisiin ja julisteeksi kirkon seinälle. Siitä voi tehdä videon, lauluja tai runoja jne. Kun näkyä jaksaa pitää uskollisesti esillä, se alkaa vähitellen jäädä mieliin. Silloin se alkaa ikään kuin huomaamattakin ohjata toimintaa.

Näyn viestinnän lisäksi johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että näkyä todella seurataan. Vaatii ajoittain tiukkaa kuria ennen kuin seurakunta oikeasti uskoo, että näky ei ole vain paperi. Aina kun joku esittää jonkun uuden idean, kysy miten se toteuttaa näkyä. Opeta siis ihmiset perustelemaan hankkeitaan näyllä. Budjettia laadittaessa näky on kuin sapluuna, jonka läpi budjettia tehdään. Samoin toimintakertomusta kirjoitettaessa olkoon näky kriteeri, jolla vuoden onnistumista mitataan. Tällä tavoin läpivietynä näyn vaikutukset todella alkavat tulla esiin. Silloin yhteisösi ei ole enää tuuliajolla, vaan sillä on selkeä suunta.

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Millainen on toimiva näky?