Avainsana: ryhmän kehitysvaiheet

Ryhmän kehitysvaiheet

Ryhmän kehitysvaiheet

Jokainen ryhmä käy läpi tiettyjä vaiheita olemassaolonsa aikana. Näistä vaiheista on erilaisia näkemyksiä ja tutkimuksia; tässä viittaan alan klassikkoon eli Tuckmanin viiden vaiheen malliin (The Five-Stage Model). Mallin mukaan ryhmä käy läpi viisi erilaista kehitysvaihetta. Vaiheet eivät aina välttämättä mene kauniisti teorian mukaan, vaan järjestys voi vaihdella ja välillä mennään edestakaisin tai pysähdytään johonkin tasoon. Ryhmän kehitysvaiheiden ymmärtäminen on kuitenkin avartavaa, sillä monet seurakunnan ja sen alaryhmien ilmiöt ja ongelmat selittyvät sosiologisilla lainalaisuuksilla.

1. Muodostusvaihe (’Forming’)

Alussa ryhmä on epävarma, kaoottinen ja varovainen. Käyttäytyminen on muodollista. Jäsenet varovat ärsyttämästä toisiaan, sillä ryhmän turvallisuus on alhainen. Ryhmän tavoite on selkiintymätön ja keskustelu pysyttelee asiatasolla. Suhdetasolla etsitään toivottavan käyttäytymisen rajoja – mikä on sopivaa ja mikä ei.

Tällä tasolla liikuttaessa johtajan roolin tulee olla selkeä. Johtajan täytyy ottaa paljon vastuuta ja tehdä itse. Hänen tulee ottaa auktoriteetti. Mikäli johtaja liian nopeasti jakaa vastuuta ryhmäläisille ja kyselee heidän näkemyksiään kaikesta, se lisää ryhmäläisten turvattomuutta ja epätietoisuutta. Johtajalla on tässä vaiheessa tärkeä rooli auttaessaan ryhmää alkuun. Hän luo turvalliset puitteet ja ohjaa tutustumisen alkuun. Johtajan keskeinen tehtävä on auttaa ryhmää asettamaan toiminnalleen tavoite.

2. Kuohuntavaihe (’Storming’)

Vähitellen ryhmän jäsenten omat intressit alkavat nousta esiin ja sen myötä uskallus ilmaista itseään kasvaa. Myönteisen kehityksen seurauksena ryhmässä syntyy jännitteitä ja valtataistelua. Ryhmässä saattaa ilmetä jopa vetäjän tai saadun tehtävän vastustamista. Kuohunnan kautta jäsenet testaavat omia roolejaan ryhmässä. Vaiheeseen liittyy usein klikkiytymistä eli ryhmä jakaantuu useammaksi alaryhmäksi, joista haetaan turvaa.

Tässä kehitysvaiheessa johtajan on tärkeää pitää kiinni johtajuudestaan, sillä se luo turvaa ja selkeyttä. Ryhmässä ilmenevää arvostelua ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, vaikkakin sitä on kuunneltava. Johtajan tehtäviin kuuluu raivata tilaa ristiriitojen ja tunteiden käsittelylle yhteisesti ja rakentavasti.

3. Vakiintumisvaihe (’Norming’)

Tässä vaiheessa ryhmän tavoitteet alkavat selkiintyä ja ristiriidat saadaan selvitettyä, minkä johdosta ryhmäläisille alkaa muodostua positiivinen me-henki. Ryhmälle syntyy yhteinen (kirjoittamaton) käyttäytymisnormisto, jota jäsenet alkavat noudattaa. Normiston mukaisesti jokaisella oma paikkansa ja oma rooli ryhmässä alkaa selkiytyä.

Vakiintumisvaiheessa johtajan roolin ei tarvitse olla enää dominoiva. Päinvastoin, johtajan tulee alkaa vetäytyä ja antaa tilaa muille ryhmän jäsenille. Johtajan keskeinen merkitys on muistuttaa perustehtävästä ja tavoitteista ja ohjata ryhmää niiden pariin.

4. Toimintavaihe (’Performing’)

Nyt ryhmä alkaa toimia tehokkaasti hyödyntäen jäsentensä erilaisia lahjoja; ryhmä hyväksyy toistensa erilaisuuden. Ryhmässä on voimakas yhteenkuuluvuuden ilmapiiri ja sen seurauksena ryhmäläiset ”venyvät” ryhmän yhteisen edun nimissä. Ryhmä on hyvin tehtäväorientoitunut ja se synnyttää tulosta. Ongelmana saattaa olla voimakas sisäänpäinkääntyneisyys, jolloin uusien jäsenten on vaikea päästä mukaan.

Tässä vaiheessa johtajan rooli on entistä näkymättömämpi. Hän antaa tilaa ja vetäytyy enemmän osaksi ryhmää. Hän voi jakaa valtaa ja vastuuta rohkeasti ja innostaa kaikkia osallistumaan vapaasti yhteisen tavoitteen mukaiseen hankkeeseen. Johtajan ei kannata olla kovin tarkka vallastaan, vaan antaa jäsenille tilaa loistaa sekä antaa siitä myönteistä palautetta. Johtajan tehtävä on korottaa toisia ryhmäläisiä, jolloin heidän potentiaalinsa pääsee irti. Tämä ei oikein toteutettuna suinkaan vähennä ryhmäläisten uskollisuutta johtajaansa kohtaan, päinvastoin. Kuitenkin mahdollisissa kriisitilanteissa johtajuutta taas tarvitaan, joten hän ei voi kokonaan luopua statuksestaan tässäkään vaiheessa.

5. Irrottautumisvaihe (’Adjourning’)

Viimein koittaa vaihe, jollin ryhmän tavoite on saavutettu ja se purkautuu. Ryhmäläisten tuntemukset vaihtelevat tässä vaiheessa helpotuksesta masennukseen.

Viimeisessä vaiheessa johtajan rooli taas korostuu. Hän auttaa käsittelemään tunteita, joita ryhmän päättyminen aiheuttaa. Käsittelemisessä auttavat erilaiset erorituaalit ja tilan antaminen tunteiden käsittelemiseen. Ryhmän loppuvaiheessa johtajan tehtäviin kuuluu myös kiittäminen ja tarvittaessa palkitseminen. Tämä voidaan tehdä vaikka yhteisen illanvieton muodossa.

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Mitä on hyvä ilmapiiri?