Materiaalipankki

Vapaaehtoisten tukeminen

Vapaaehtoisten tukeminen

Suomen kirkolla on palkattuja työntekijöitä eniten koko maailmassa sen kokoon suhteutettuna. Tilanne on kuitenkin historiallisesti varsin uusi, sillä suurin osa viroista on perustettu aivan viime vuosikymmeninä. 1970-luvun puolivälissä työntekijöitä oli hiukan reilut 4000. Tällä hetkellä väkeä on palkattuna piirun verran yli 20 000. Kehityksen seurauksena kirkko on muuttunut luonteeltaan virastoksi, jossa ammattilaiset palvelevat asiakkaita vastineena jäsenmaksuille. Tämän kaiken seurauksena kirkosta on tulossa ammattilaisten kirkko, jossa seurakuntalaiset jäävät passiivisen vastaanottajan ja maksajan rooliin.

Toki vapaaehtoisilla on tälläkin hetkellä monia merkittäviä tehtäviä seurakunnissamme. Kirkkaimpana tähtenä loistaa rippikoulun isosjärjestelmä, joka lienee Suomen suurin vapaaehtoistyön muoto. Nuorisotyössä on monia muitakin osa-alueita, joissa vapaaehtoisten panos on täysin korvaamaton. Myös diakonian parissa on jo pitkään ymmärretty vapaaehtoistyön merkitys. Tampereella on syntynyt tästä loistavia esimerkkejä mm. Mummon kammari ja Suurella sydämellä –vapaaehtoispankki verkossa. Unohtaa ei sovi laajamittaista luottamushenkilötoimintaakaan.

Työntekijöiden roolin muututtava

Vapaaehtoisten käyttö kirkossa omaa valtavan kasvupotentiaalin. Unelmoin siitä, että määrätietoisen kehittämistoiminnan kautta kirkosta voisi tulla Suomen ylivoimaisesti suurin ja innostavin vapaaehtoisorganisaatio. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ymmärrämme seurakuntalaisten roolin oikein sen raamatullisessa merkityksessä.

Yhteisöllisessä seurakunnassa vapaaehtoiset ovat toiminnan moottori. Ilman heidän panostaan mitään seurakuntaa ei ole, vaan kaikki kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Palkatun työntekijän tehtävänä ei ole tehdä kaikkea valmiiksi, vaan pikemminkin mahdollistaa vapaaehtoisten toimiminen. Seurakuntalaiset itse ovat ne, jotka sen seurakunnan varsinaisesti rakentavat. Tämä edellyttää monia perustavanlaatuisia muutoksia seurakuntien ajatteluun ja työntekijöiden toimintakulttuuriin.

Ensinnäkin työntekijöiden roolin on muututtava toiminnan toteuttajista sen ohjaajiksi ja mahdollistajiksi. Periaatetasolla varmaan suurin osa työntekijöistä ajattelee näin jo nyt, mutta sen eteen johdonmukaisesti toimimimen on yllättävän vaikeaa. Olen kuullut monen työntekijän suusta raskaan huokaisun, kun aletaan puhua vapaaehtoisten panoksen lisäämisestä. Taustalla on usein monia pettymyksiä ja epäonnistumisia. Joku kertoo siitä, kuinka seurakunnan vapaaehtoiset ovat kaikki jossain määrin epätasapainoisia persoonia. Joku taas kokee, että se seurakunnan aktiivijoukko on kuin siviilipuolustukseen ryhmittynyt sotilasosasto, joka ei pidä pastoriaan edes kunnon uskovaisena. Kolmas saattaa jakaa karvaan kokemuksensa, jonka mukaan nykyajan ihmisiä ei talkootyö juuri kiinnosta. Diakoniatyön uusien vapaaehtoisten iltaankin tuli kuulemma vain kourallinen eläkeläisiä.

En kiistä, ettei vapaaehtoisten panoksen kasvattamiseen liittyisi vaikeita haasteita. Olen itsekin kokenut lukuisia pettymyksiä tällä saralla. Kyllähän se harmittaa, kun keittiövuorolista ammottaa tyhjyyttään tai kun huolella kirjoitettuun sähköpostiviestiin uudesta projektista ei vastaa kukaan. Silti olen sitä mieltä, ettei vapaaehtoisten panoksen lisäämiselle ole vaihtoehtoja. Meillä ei tulevaisuudessa enää ole varaa nykyisenkaltaisen massiivisen ”palkka-armeijan” ylläpitoon.

Raamatun malli esikuvana

Vapaaehtoisuuden kehittäminen on ainoa keino yrittää pitää seurakuntatyön vaikuttavuus edes kohtalaisella tasolla. Seurakuntatyön teettäminen palkatulla työvoimalla on irvikuva Raamatun antamasta toimintamallista. Raamatussa jokainen uskova on Kristuksen ruumiin jäsen ja siten elintärkeä osa seurakunnan elämää.

Olen jo kirjoittanut työntekijän uudesta roolista aika paljon käsitellessäni johtajuutta yhteisössä. Jonkinasteinen johtajuus on luonteva toimenkuva useimmille työntekijöille. Heidän tehtävänsä on huolehtia siitä, että seurakunta kasvaa oikeaan suuntaan ja että kukin jäsen toimii oikeissa tehtävissä hyvällä motivaatiolla. Mikään tästä ei kuitenkaan tapahdu helposti, vaan vaatii paljon työtä. Pitkällä tähtäimellä työnteko kuitenkin alkaa tuottaa tulosta ja työntekijä pystyy moninkertaistamaan oman panoksensa vapaaehtoisten kautta.

Kirjoittaja: Timo Pöyhönen

To be continued: Vapaaehtoisten organisointi